keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

HOLLY BOURNE - OONKO IHAN NORMAALI?


Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekkään?



"Huomaatteko miten se tekee pahaa kaikille. Kuinka se, että meitä käsketään käyttäytymään kuin pojat ja tytöt, rikkoo meidät kaikki. Tytöt ovat äärimmäisen paineen alla ja tulevat todennäköisemmin diagnosoiduiksi ja leimatuksi hulluiksi. Kun taas poikien ei ole lupa avautua ja puhua tunteistaan, koska se ei ole 'miehekästä', joten he pitävät kaiken sisällään, kunnes eivät kestä enää. Jonkin on muututtava." s.400

Bournen uutuus oli mulla yksi kevään odotetuimmista nuortenkirjoista. Kirjan takakansi tosin sai mut hieman epäilemään, oonko jo liian vanha tälle 16-vuotiaasta kertovalle kirjalle. Kuitenkin kiinnostuksen kirjassa herätti sen aihepiirit mielenterveys ja feminismi. Ja siis tämähän oli ihan mahtava! Ihanaa, että tällaisia vähän erilaisia nuortenkirjoja tehdään ja vielä suomennetaan! Loistavana esimerkkinä tämän lisäksi vasta suomennettu Minä, Simon, Homo Sapiens (jonka muuten luin jo toistamiseen puolen vuoden sisään).

Eviellä on takana kolmen vuoden sairastelu pakko-oireisen häiriön kanssa (OCD). Nyt olisi aika palata kouluun ja siihen "normaaliin" elämään. Evie ei halua kenenkään tietävän menneisyydestään ja sairastelustaan, sillä hän ei halua olla se friikki tyttö vaan ihan normaali lukiolainen. Evie on melkein onnistunut vähentämään lääkityksensä kokonaan pois, mutta vaarana on sairastua uudelleen. Niinpä saadaan lukijana jännittää, miten Evie tulee pärjäämään ja pääseekö hän irti lääkityksestään vai uusiutuuko sairaus. 

En edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan vaikkapa siitä, että ihanaa ettei tässä pelkästään keskitytty tyttö- ja poikaystäviin ja perus instaloveen, vaikka alunperin sitä pelkäsinkin. Vaan ihan ykkösenä tässä oli se YSTÄVYYS. Evien, Lottien ja Amberin ystävyys oli virkistävää luettavaa. Tyttöjen perustama vanhojenpiikojen kerho on aivan loistava! Aihepiirit mistä tytöt keskustelevat, ovat oikeasti tärkeitä ja saivat jopa minut kiinnostumaan enemmän feminismistä. En olekaan aiemmin mielestäni lukenut mitään feminismistä kirjallisuutta ja tämä oli tällainen kevyt kosketus sitä. Feminismi on muutenkin mielestäni pinnalla enemmän tällä hetkellä, joten on helppo löytää lisää aihepiiriin kuuluvia kirjoja.

Toinen asia mikä on hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa on mielenterveys. Mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta on paljon mm. masennukseen ja syömishäiriöihin liittyviä kirjoja. Mutta että OCD:stä kertovaa kirjallisuutta? En ole törmännyt vielä kertaakaan aiemmin kirjaan joka käsittelisi tätä sairautta. Itselläni ei ole kokemusta OCD:stä, mutta silti Evien tarina tuo mielestäni aidon tuntuisen kosketuksen sairauteen. Kirjan loppukin on mielestäni ihanan lohdullinen.

Pidin kirjasta siis ihan älyttömästi! Ja oon ihan fiiliksissä, että tästä tulee jatkoa jo kesällä. Tämä on tietääkseni trilogia? Ja seuraavassa osassa keskitytään Amberiin? Ihanaa! 


Arvosana: 
Teos: Oonko ihan normaali
Kirjailija: Holly Bourne
Sivuja: 412
Kustantaja: Gummerus (2017)
Kirjasarja/Trilogia: The Spinster Club #1
Mistä minulle: Kirjastosta



maanantai 19. kesäkuuta 2017

KUULUMISIA & OMA LUKUMARATON // PÄÄTTYNYT

Heipsan, pitkästä aikaa!

Mulla on monta blogitekstiä luonnoksissa tällä hetkellä, mutta yhtäkään en ole saanut valmiiksi. Oon taas viime viikot asunut töissä ja ainoat vapaapäivät menneet mm. siskon ylppäreihin ja kaikkeen muuhun "pakolliseen". Ja ne pienet vapaat hetket mitä arjen pyörityksen välissä on ollut, ei todellakaan oo tehnyt mieli istua koneen ääressä. Tää viikko pitäis jaksaa painaa töitä ja ensi viikon voin vihdoin lomailla! Tällä hetkellä säätiedotus ei lupaa kivoja lomakelejä (ei yllätä, niin miun tuuria), joten ehkä on aikaa käpertyä sisälle viltin alle lukemaan. :D

Kateellisena myös viikonloppuna katselin, kun te muut pääsitte maratoonaamaan. Niinpä ajattelin itsekin pitää pienimuotoisen lukumaratonin. 24h aikaa lukea! Yritän aloitella tänään tossa 19:00 aikoihin. En ehkä jaksa tänne blogiin tulla tiheästi päivittelemään (tai ollenkaan), mutta jonkin näköisen koosteen teen ainakin. Pakko vain saada nyt joku spurtti lukemiselle, kun kärsin lukujumistakin niin kauan. On hyvin mahdollista, että nukun suurimman osan maratonista, sillä viimeöinen yövuoro tuppaa painamaan silmiä kiinni, mutta otanpahan irtiottoa puhelimesta. :'D


Jay Asherin Kolmetoista syytä on noin puolessa välissä, vielä 130 sivua jäljellä. Tämän pyrin ainakin lukemaan loppuun.
Nicola Yoonin Kaikki kaikessa on poltellut jo ihan riittävän kauan hyllyssä! Samoin Ransom Riggsin Kolkko kaupunki on ehtinyt pölyttyä hyllyssä niin kauan, että kirjastolainaa ei voi enää uusia. :D Näitä kolmea nyt eniten ajattelin lukevani, mutta mulla on hylly täynnä lukemattomia kirjoja, joten mieli voi hyvinkin muuttua eikä valinnanvarasta ole puutetta!

19.6 klo 22:10
Aloitin maratonin 19:30 ja sain luettua n. 15min kunnes uni tuli silmään. :D Hyvin alkoi. Viikonloppuna ei tullut tosiaan paljoa nukuttua, että ehkä ihan ymmärrettävää. Enkä osannut tänään yövuoron jälkeen nukkua kunnolla. Taidan suosiolla siirtyä sängyn puolelle ja hetken lueskella siellä, kunnes se uni vie voiton. :D Huomenna voin keskittyä kunnolla lukemiseen. Eli palataan aamulla asiaan!

luettuja sivuja 34

20.6 klo 11:15
Pääsin vasta nyt ylös sängystä, mutta tulipahan nukuttua vähän univelkoja pois. Ja nyt kun en enää ole niin väsynyt huomaan, että näköjään oon onnistunut tuohon viereiseen kuvaan (joka on myös instagramissa) ikuistamaan kirjoitusvirheen. Hah, samapa tuo. :D En saanut luettua sängyssä enää paljoa, kuten arvelinkin. Nyt vähän aamupalaa naamaan niin jaksaa taas lukea!

luettuja sivuja 43

MARATONIN KOONTI

Maraton loppui osaltani tänään tiistaina klo 19:30. Ehdin päivällä lukea Kolmetoista syytä loppuun, mutta siihen se lukeminen sitten jäikin. Piti lähteä kaupungille hoitamaan asioita ja tekemään viikottainen kauppareissu. Myös kotihommia oli pakko tehdä, sillä vapaapäivät ovat harvassa. Okei okei, selityksiä riittää. Ei ollut menestyksekäs lukumaraton (taaskaan), mutta ehkä ensi kerralla. Vielä on epäselvää ehdinkö mahduttamaan 8.7 lukumaratonin kalenteriini, vai joudunko maratoonaamaan taas yksin. Näitä on kuitenkin ihan hauska yrittää. :D

Luin 133 sivua Jay Asherin Kolmetoista syytä.

torstai 18. toukokuuta 2017

KUN OSTOLAKKO UNOHTUU

Jepjep. Otsikko antaa jo vähän viittaa siihen mitä tämä postaus tulee pitämään sisällään. Kirjoja. Uusia sellaisia. Jotka koristavat minun hyllyäni. Hyllyäni, joka pursuaa liitoksistaan. Eli pitkästä aikaa BOOK HAUL. Blogi on elellyt hiljaisuudessa, kiitos lukujumin joka ei meinaa lähteä pois. Joten täytetäänpä tätä nyt pienellä välipala postauksella.


Sarah J. Maas - A Court of Thorns and Roses & A Court of Mist and Fury 
-Tilasin Adlibrikselta molemmat kovakantisina. Halusin ottaa selvää tästä suuresta hypestä mikä vallitsee ainakin bookstagramin puolella. Luin kyllä ACOTAR:ta etukäteen kirjastolainana jotta varmistuin, että voisin näistä pitää. Nyt se lukeminen taas vaan vähän jäi.
Sabaa Tahir - An Ember In the Ashes
-Helsingin reissun ainut kirjaostos Akateemisesta, jossa muuten kävin ekaa kertaa elämässä!
Juhani Aho - Rautatie
- Koska WSOY-klassikot. Tulee kiire näiden kanssa, kun omistan vasta kaksi ensimmäistä! :D


Mindy Kaling - Is Everyone Hanging Out Without Me?
-Tää oli vaan joku päähänpisto. Enkä edes oikeastaan tiedä mistä tämä kertoo. :D
Rainbow Rowell - Carry On
-Tälle kovakantiselle jäi hintaa uutena n. 11€, joten ei paha. Green Fridayn ostos CDON.comista!
Becky Albertalli - The Upside of Unrequited
-Kevään yksi odotetuimmista kirjoista. Rakastuin kirjailijan esikoisteokseen Simon vs. The Homo Sapiens Agendaan.
Ashley Poston - Geekerella
-Tuhkimon uudelleen kerronta. Oon lukenut tästä oikeastaan vain hyvää! Odotettavissa helppoa, nopeaa ja söpöä luettavaa. Tää oli muuten myös Green Fridayn ostos, -20% !
Jenny Han - P.S. I Still Love You
-Heh, noh tämä oli kanssa Green Fridayn -20% ostos ja kirjalle jäi hintaa joku 6,20€. Yritin myös näin nopeuttaa sarjan ensimmäisen osan lukemista :D


Elena Ferrante - Loistava ystäväni
-Punaisen Ristin Kontista kahdella eurolla! Olen lukenut tästä paljon hyvää ja kirja oli kuin uusi!
Lauren Conrad -  The Fame Game
-Tykkäsin Conradin suomennetusta trilogiasta kun sen luin vuonna 2012. Tämä lähti myös Kontista matkaani 1€ hintaan.

Mulla oli tarkoituksena tänäkin vuonna vähentää kirjojen ostelua, mutta kun lähtee lapasesta niin sitten se vain lähtee. Enkä jaksa välittää. Postauksen kirjat olen ostanut n. 2kk aikana ja saatoin unohtaa muutaman. :D

Teidän viime aikojen hyviä ostoksia? Oletteko te yrittäneet ostolakkoa ja siinä onnistuneet?

maanantai 1. toukokuuta 2017

HUHTIKUUN LUETUT


Menipä huhtikuu hujauksessa. Ilmat ei suosineet ainakaan täällä päin Suomea ja monena päivänä tuli vietettyä aikaa vain kotona viltin alla typeriä TV-ohjelmia katsellen. Miten aloinkin yhtä äkkiä tuhlaamaan aikaani Temptation Islandiin ja Au paireihin? :D  Lukujumi on vaivannut aivan liian kauan, mutta onneksi olen vielä pari kirjaa lukutavoitetta edellä. Joten ei vielä syytä paniikkiin.

Viime kuukauden koosteessa tuskailin, kun oma läppärini oli jumikasa ja ei ollut yhtään inspistä kirjoittaa sillä blogiin mitään. Päätinkin toimia melkein heti ja hankin kotiini MacBookin ihanuuden. Tää on vaan täydellinen tähän kirjoittamiseen! Ja sopii sisustukseen paremmin, hehheh. :D Huhtikuussa sain myös innostuksen bujoiluun. Oman Bullet Journalin väsääminen on ollut hauskaa, vaikka en olekaan millään tapaa luova käsistäni ja piirustus taidot ovat tikku-ukko luokkaa. Netistä saa mukavasti mallia ja bujosta voi tehdä juuri oman näköisen. Olenkin koukuttunut väsäilemään kaiken näköisiä listoja. :D Onko täällä muita ketkä on innostunut bujoilusta?

Listailin myös 10 oman hyllyn odotetuinta viime vuotiseen tapaan. Ja palan halusta päästä lukemaan kaikkia noita kirjoja. En vain meinaa saada aikaiseksi tämän typerän lukujumin takia. Tuntuu että tämä johtuu siitä, että liian monta kiinnostavaa kirjaa on tällä hetkellä käden ulottuvilla. En osaa päättää mitä kävisin lukemaan ja joko päädyn aloittamaan vähän kaikkia tai sitten lamaannun ja pistän vain television päälle. Miten tästä pääsee pois? :D

Sitten niihin luettuihin!

1. Lisa Genova - Edelleen Alice
2. Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki (bloggaus tulossa?)
3. Tove Jansson - Muumiperhe Rivieralla

Yhteensä:
3 kirjaa / 738 sivua
3 suomeksi
3 kirjastolainaa
1 sarjakuva

Taas tuli luettua pelkkiä kirjastolainoja. Onneksi palautin ison kasan kirjoja kirjastoon, joten se vähän helpotti lukujumi tuskaani. Huikein lukukokemus oli Edelleen Alice! Suosittelen kaikkia kokeilemaan sitä. Muumi sarjakuva oli välipalakirja. Claren kirjan loppuun saaminen oli helpotus! Se oli taas ikuisuuden luvun alla. Tosin mulla kestää näiden kanssa aina kauan, sillä olen lukenut yli puolet aina e-kirjana. Toivon totisesti, että Claren kirjat paranevat tästä nyt!

Toukokuulle mietin jo vähän valmiiksi, että mitä haluan lukea!



  • Sarah J. Maasin ACOTAR kävi kiinnostamaan instagram hypetyksen jälkeen. Sarjan kolmas osa ilmestyy huomenna joten sarja on ollut hirveästi pinnalla! Aloitin jo kirjaa hieman ja vaikuttaa koukuttavalta. Vaatii itseltäni vain hieman enemmän ponnisteluja, sillä en ole lukenut mitään fantasiaa vielä ikinä englanniksi! (Koska Viisasten kiveä ei lasketa, kun sen osaa ulkoa suomeksikin).
  • Holly Bournen Oonko ihan normaali? Vaikuttaa aivan ihastuttavalta kirjalta! Sitäkin ehdin jo aloitella joten sen varmasti luen loppuun.
  • Jay Asherin Kolmetoista syytä on myös aivan lukulistani kärjessä, sillä haluan jo päästä katsomaan kirjasta tehdyn Netflix-sarjan.
  • Becky Albertallin uutuus houkuttelee ja yritän vielä olla selailematta sitä. Muuten se varmaan hyppäisi kaikkien muiden kirjojen edelle. Jos tästä pidän, niin voisin Albertallin jo laskea yhdeksi suosikki kirjailijakseni!
  • Stephanie Carberin Caraval on ollut myös todella pinnalla, vähän sitäkin ehdin jo selailemaan alusta. 
Olen ihan innoissani näistä kirjoista!! Näiden lisäksi Elina Pitkäkankaan Kuura on myös todella korkealla lukulistallani! Melkein harmittaa lähteä nyt töihin, kun tekisi mieli jäädä vain lukemaan. :D
Tällä viikolla on luultavasti luvassa myös kirjahankinta postausta, jos paketit vain saapuvat ajoissa!

Ihanaa vappua kaikille ja toivotaan, että se kesä sieltä alkaa näyttämään jo kasvojaan!♥ 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

JOHN TIFFANY, JACK THORNE & J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KIROTTU LAPSI


Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.


Pohdin kauan, että kirjoitanko tästä kirjasta postausta ikinä. Pohdin tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa, että tuleeko tästä mitään ja haluanko tätä julkaista. Mulla on niin ristiriitaiset fiilikset kirjasta, etten tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi ja lauseiksi. Miten saisin kaikki ajatukset järkevästi esille ilman, että tämä koko postaus on vain yksi iso oksennus. Noh, sekametelisoppa tämä silti tulee olemaan ja julkaistaan nyt sitten kumminkin. 

Kirja ilmestyi englanniksi viime kesänä ja fanit haalivat kirjan käsiinsä heti. Tämä fani tosin jäi odottamaan malttamattomana marraskuuta ja suomennosta. Vältin oikeastaan kaikki spoilerit, sillä en lukenut yhtäkään arvostelua tästä etukäteen. Näin vain Goodreadsissa tähdet millä muut tätä arvioivat. Näistä tähdistä sain vähän osviittaa, että mikään mestariteos ei ole kyseessä ja porukka oli aika pettyneitä tähän. Tämän seurauksena omat odotukset laskivat ja jäin oikeastaan odottamaan vain kauheaa pettymystä. En kuitenkaan itse päässyt kirjaan käsiksi marraskuussa, sillä oma Pottereiden uudelleenluku oli kesken ja halusin saada sen ensiksi päätökseen. Niinpä aloitin lukemaan tätä ystävänpäivän maratonissa helmikuussa.

Olin lukenut suomennoksen ilmestymisen jälkeen muutamia mielipiteitä Kirotusta lapsesta. Juonesta en ottanut selvää etukäteen, mutta vähän muiden fiiliksistä kyllä. Lukijat olivatkin yllättyneitä ettei tämä ollutkaan niin huono kuin oli pelätty. Ja taas omat odotukset alkoivat salakavalasti kasvamaan vaikka kuinka yritin olla odottamatta mitään.

Kirja oli ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus jonka luin, mutta tekstin tyylin tottumiseen ei mennyt kauan ja tämä oli todella nopeaa luettavaa. Juuri sopivaa luettavaa maratonille, vinkvink! En tiedä kuinka suuri virhe oli heti Kuoleman varjelusten perään käydä tätä lukemaan, mutta kyllähän se vaikutti. Kun yhtä äkkiä ei enää olekaan Rowlingin ihanaa kuvailua ja kaikki pitää itse tulkita rivien välistä. Se ainakin joltain osin pilasi omaa lukukokemusta, sillä tuli vain ikävä normi Pottereita. 

Kirjan juoni ei sytyttänyt, se oli vain iso meh. Tunnelma oli ankean ahdistava ja odotin jotain vain paljon enemmän. Tosin uskon, että tää toimii näytelmänä paljon paremmin kuin luettuna. Sillä tavallahan tämä on tarkoitettukin. Harmitti älyttömästi kun kirjasta puuttui rakkaita hahmoja esim. Hagrid! Sekä jokaisen hahmon luonteenpiirteet oli ylikorostettu. Jouduin monta kertaa pyörittelemään silmiä sille, kuinka tyhmäksi hahmoksi Ron oli kirjoitettu. Tosin en taas tiedä, johtuuko korostus siitä, että tämä toimisi näyttämöllä paremmin.

Hyviä puolia kirjasta löytyi toki myös. Tai no sanotaan näin, että tykästyin Dracoon ja hänen poikaansa Scorpiukseen ihan älyttömästi. Muuta positiivista onkin todella vaikea kaivaa mielen sopukoista kun kirja päässyt hieman jo unholaan. Luen tämän varmasti joskus vielä uudelleen, mutta minun Potterini päättyvät edelleen siihen Kuoleman varjeluksiin. Tämä oli käytännössä kuin jonkun kirjoittamaa fanfictionia, vaikka se hieman vieras aihe itselleni onkin. Se tästä kuitenkin tuli mieleen.

Voin suositella kokeilemaan tätä, mutta mielestäni tämän lukematta jättämisellä ei menetä mitään. Jos tästä päätettäisiin tehdä elokuva, sen kyllä katsoisin mielelläni. Warner Broshan osti tästä elokuvaoikeudet, mutta jonkin lehtiartikkelin mukaan eivät tee elokuvaa ilman Daniel Radcliffea Harry Potterina. Ja Radcliffe taisi mielestäni sanoa, ettei suostu elokuvaan ainakaan ennen vuotta 2020. Joten saa nähdä mitä tuleman pitää.

Arvosana: 
Teos: Harry Potter ja kirottu lapsi: osat 1 ja 2
Kirjailija: John Tiffany, Jack Thorne & J.K. Rowling
Sivuja: 446
Kustantaja: Tammi
Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter (#8)
Mistä minulle: Adlibris

Helmet lukuhaaste 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi
Popsugar challenge 2017: 2. A bestseller from 2016

Tää tuli Lontoossa vastaan kulman takanta ihan yllätttäen!

torstai 27. huhtikuuta 2017

KIERA CASS - AINOA



On tullut aika kruunata voittaja.
   
Kun America kutsuttiin mukaan Valintaan, hän ei koskaan kuvitellut pääsevänsä lähelle kruunua – tai prinssi Maxonin sydäntä. Kilpailun lähestyessä loppuaan ja palatsin muurien ulkopuolelta tulevien uhkien käydessä yhä säälimättömämmiksi, America kuitenkin käsittää, miten paljon hänellä on hävittävänään – ja miten kovasti hänen on taisteltava haluamansa tulevaisuuden puolesta.


Vihdoin America on tehnyt päätöksensä kumman pojan valitsee. Kaksi edellistä osaa ovat olleet kunnon vatvomista kahden pojan välillä ja tätähän minä yleensä kirjoissa vihaan yli kaiken. Tässä sarjassa vain on jokin, mikä minuun kolahtaa ja en menetä hermoja tämän kanssa. Sarja on noussut yhdeksi suosikikseni! Kun haluan viihdettä ja heittää aivot narikkaan, on tämä sarja juuri sopiva siihen.

America on vihdoin valinnut prinssi Maxonin ja tätä myöten vihani Aspenia kohtaan laantuu. America on jopa itse tässä osassa ärsyttävämpi kuin Aspen. America kaipaisi rohkaisua kertoa prinssi Maxonille rakastavansa häntä, mutta tyttö odottaa prinssin sanovan sanat ensimmäisenä. Asiaa ei myöskään helpota yhtään tyranni kuningas, joka uhkailee ja kiristää Americaa aika ajoin. America kuitenkin onnistuu pysymään vahvana ja pistämään kuninkaalle kampoihin. Arvostan! Vähän Nälkäpeli meininkiä.

Tämä kolmas osa on mielestäni parempi kuin trilogian edellinen osa Eliitti. Toimintaa ja jännitystä on saatu mukaan paljon enemmän, sekä pääsemme kurkistamaan palatsin ulkopuolellekkin. Kirja sisältää surullisia menetyksiä, mutta myös toivon pilkahduksia tulevasta. Mahtavinta kirjassa on, kun neljä viimeistä jäljellä olevaa tyttöä ystävystyvät ja tukevat toisiaan. 

Kirjasarja on selkeästi alunperin suunniteltu trilogiaksi ja mielestäni tämä olisi toiminut loistavasti näin. En tiedä miksi jatkoa on pitänyt kirjoittaa, mutta en loppupeleissä pistä sitä pahakseni. Varmasti nekin tulee hankittua omaan hyllyyn ja luettua. Kiitos Pen & Paper kun suomennatte näitä niin hyvään tahtiin! Ja ihanaa, että nämä kauniit kannet on säästetty näihin suomennoksiinkin. 


Arvosana: ½
Teos: Ainoa
Kirjailija: Kiera Cass
Sivuja: 323
Kustantaja: Pen & Paper
Kirjasarja/Trilogia: The Selection #3
Mistä minulle: Prisma

Helmet lukuhaaste 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

10 OMAN HYLLYN ODOTETUINTA 2017


Mitäpä sitä vitkuttelemaan tämän postauksen kanssa, vapaapäivät ovat harvassa ja nyt oli sopivasti aikaa valita nämä kirjat. Tässä siis hyllyni 10 sellaista kirjaa, joihin tekisi mieli tarttua nyt ja heti. Palaan tähän listaan sitten ensi vuoden huhtikuussa ja katson montako näistä tuli oikeasti luettua! Oli taas älyttömän vaikeaa valita vain 10 kirjaa, kun hyllyssä n. 200 lukematonta.... i know, ihan järkyttävä määrä.

 J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia
Luin Sormuksen ritarit muutama vuosi sitten ja olen halunnut jatkaa tätä sarjaa siitä lähtien. Elokuvatrilogia on yksi suosikeistani, joten odotan tätä älyttömästi! Ja löysin vasta tämän toisen osan 3 eurolla hyllyyni. Nyt kun vielä näillä kansilla löytäisi jostain 1 ja 3 osat.

Stephanie Garber: Caraval
Tämä kirja on pyörinyt alkuvuodesta lähtien kaikkialla ja aihekin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Elina Pitkäkangas: Kuura
Hävettää ihan etten vieläkään ole tarttunut tähän! Voitin kirjan arvonnasta viime vuoden puolella ja oon himoinnut tätä siitä lähtien. Kirjan kansikin on niin sanoinkuvaamattoman kaunis! Kirja on myös mukana #hyllynlämmittäjä-haasteessa joten toivon todella, että tartun tähän pian.

Marissa Meyer: Cinder
Tää oli mukana viime listauksessakin. Luin tätä viime kesänä n. 100 sivua ja nyt on ollut jo hetken fiilis, että haluan yrittää uudelleen!

Neal Shusterman: Unwind
Tämä saapui hyllyyni muutama viikko sitten. En ole aivan rakastunut tuohon kirjan ulkonäköön, mutta itse tarina vaikutta hyvin mielenkiintoiselta!

V.E. Shwab: A Darker Shade of Magic
Viime Lontoon reissun ostos! Tämänkin lukemista olen odotellut jo kaaauan! Ja en ole lukenut tästä melkein mitään negatiivista!

Jenny Han: To All the Boys I've Loved Before
Kyseinen kirja on oleillut hyllyssäni jo yli vuoden. Sarjan kolmas osa ilmestyy pian (ellei jo ilmestynyt?) ja näin ollen kirja on ollut mielessäni paljon. Haluan jo lukea tämänkin!

Nicola Yoon: The Sun Is Also a Star
Tämäkin tarttui mukaan ihanasta Lontoolaisesta kirjakaupasta viime marraskuussa. Tämän kansi on taas ihan super ihana.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
Aloitin tätä jo vähän aikaa sitten yhden kappaleen verran, mutta kirjaston kirjat kiilasivat edelle. Tämä pääsi jo toistamiseen listalle mukaan, mutta toivottavasti ensi listalta tätä ei enää löydy ja olen onnellisesti tämän lukenut!

Becky Albertalli: The Upside of Unrequited
Noh.. tätähän ei koko kuvasta edes löydy kun tää on vasta postissa matkalla mun luo. Mutta heti kun se tuosta luukusta tipahtaa niin haluan tän luvun alle! Albertallin aiempi kirja oli nimittäin viime vuoden lemppari.

Ehdotuksia mihin tarttua seuraavaksi? Mitä kirjaa itse odotat tällä hetkellä kaikista eniten?

LUINKO HYLLYNI 10 ODOTETUINTA KIRJAA VUONNA 2016?


Vuosi sitten huhtikuussa listasin 10 oman hyllyn odotetuinta. Eli listasin fiiliksen mukaan, mitkä kirjat hyllyssäni polttelivat sillä hetkellä eniten. Tarkoituksena oli katsoa, kuinka monta näistä tulisi vuoden aikana luettua. Ja ideahan tässä oli se, että tämä lista jää melkein heti tekemisen jälkeen unholaan ja vuoden päästä katson mikä aiemmin kiinnosti ja kuinka hyvin kirjat päätyivät luettaviksi. Ja nyt vuosi on vierähtänyt ja tilanne on tämä:

lihavoidut kirjat olen lukenut

♥ Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

♥ Stephanie Perkins - Anna and the French Kiss

Becky Albertalli - Simon vs. the Homo Sapiens Agenda

♥ Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää

♥ Alexandra Bracken - Passenger

Kiera Cass - Valinta

♥ Susan Ee - Angelfall

♥ Marissa Meyer - Cinder

♥ Marie Lu - Legend

♥ Richelle Mead - Vampire Academy

2/10 on aika surkeasti. Näistä kuitenkin aloitin lukemaan myös Cinderiä, Angelfallia ja Legendiä. Aloitin näitä vain todella huonoon aikaan, sillä mikään ei oikein napannut. Siksi jätin ne myöhempään ajankohtaan, jotta lukukokemus ei kärsisi. Nämä lukemattomat ovat edelleen hyvin vahvasti lukulistani kärkipäässä ja toivonkin, että tartun näihin pian. Lähiaikoina luvassa postausta seuraavan vuoden 10 odotetuimmasta! 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

MAALISKUUN LEFFAT

SUICIDE SQUAD (2016)
Tuntuu hyvältä olla paha. Kokoa tiimi maailman vaarallisimmista, vankilaan teljetyistä superpahiksista, varusta heidät järjettömän kokoisella valtion kustantamalla asearsenaalilla, ja lähetä heidät peittoamaan tuntematon, ylivoimainen vihollinen.
USA:n tiedustelun virkamies Amanda Waller on päättänyt, että tehtävän voi hoitaa vain salassa koottu, sekalainen ryhmä halveksittavia yksilöitä, joilla ei ole juurikaan hävittävää. Kun Suicide Squadin jäsenet tajuavat, ettei heidän edes oleteta onnistuvan, ryhmän jäsenten täytyy päättää, ovatko he valmiita kuolemaan yrittäessään vai pelastaako jokainen vain oman nahkansa.

Katsoin tämän leffan oikeasti jo helmikuussa, mutta unohdin lisätä edelliseen koosteeseen. Onneksi tämä tuli tähän maaliskuun koosteeseen mukaan, koska muuten tässä olisi ollut vain yksi leffa! Ei oikein ollut leffafiilistä viime kuussa. Mutta siis Suicide Squad. Odotin paljon, koska hyvät näyttelijät, mutta eiih...... Unohdin, että tää on DC:n leffa. Edelliset leffat on olleet mun mielestä huonoja mm. Batman vs. Superman. Nää leffat on jotenkin todella sekavia ja katsojan pitäisi olla perillä asioista mistä ei olla edes mainittu leffan aikana kertaakaan. En tiedä yrittääkö DC liikaa vai mikä näissä mättää? Mut tiedän etten oo tän asian kanssa ainoana tätä mieltä! Ja tässä oli aivan liian vähän Jared Letoa Jokerina.

Pääosissa mm. Will Smith, Margot Robbie ja Jared Leto. 5/10 

ANGRY BIRDS (2016)
Elokuva vie meidät saarelle, jolla asuu yksinomaan onnellisia, lentotaidottomia lintuja - tai lähes yksinomaan. Tässä paratiisissa vihanhallintaongelmista kärsivä Red, vauhdikas Sakke sekä räjähdysaltis Pommi ovat aina olleet kirjaimellisesti outoja lintuja. Mutta kun saarivierailulle saapuu salaperäisiä vihreitä possuja, näiden erilaisten lintujen tehtäväksi jää selvittää, mitä possut oikein juonivat.

Tämä olikin käytännössä ainut leffa jonka katsoin kokonaan maaliskuussa (koska Beauty and the Beast jäi kesken leffateatterissa.. siis lakkasi vain toimimasta :'DD niin mun tuuria!). Angry Birds -elokuva oli yllättävän hauska. Ei ollut älyttömän korkeat odotukset, mutta leffa ja huumori toimi minuun. Katsoin suomeksi dubatun version, mutta haluaisin joskus katsoa vielä englanniksikin. Tuli nimittäin muutaman kerran mietittyä joissain sanonnoissa, että olisiko toiminut paremmin englanniksi. Mutta siis, ihan hauska. 

Ääninäyttelijöinä mm. Jason Sudeikis, Josh Gad ja Danny McBride.
Suomeksi mm. Riku Nieminen, Antti Lang ja Joonas Saartamo. 7/10 













Uudet elokuvat: 2
2017 katsotut elokuvat 14/75

kuvat imdb
elokuvien synopsis finnkino.fi

perjantai 7. huhtikuuta 2017

LISA GENOVA - EDELLEEN ALICE


Alice Howland on viisikymppinen älykäs ja viehättävä nainen, jolla on kelpo aviomies ja kolme aikuista lasta. Hän on kognitiivisen psykologian professori, menestynyt ja saavutuksistaan ylpeä. Hän on hajamielinen aivan kuten muutkin, kunnes unohduksia eivät enää selitä stressi, kiire eivätkä vaihdevuodet.

Edelleen Alice on syväsukellus alzheimerintaudista kärsivän ihmisen mieleen, silmät avaava kertomus taudista, jossa yhteydet katkeavat eivätkä paikat ja ajat, sanat ja kasvot enää löydä toisiaan. Alicen kokemuksista muodostuu vaikuttava tutkielma identiteetistä, rakkaudesta ja merkityksellisen elämän ehdoista. Vaikka ulkopuolisen silmin Alice näyttää kadottavan otteensa arkeen ja elämään, hän itse kokee pitävänsä siitä päivä päivältä tiukemmin kiinni.



Edelleen Alice on kauniisti sekä hyvin koskettavasti kirjoitettu kirja alzheimeriin sairastumisesta. Kirja joka on ollut jo muutamia vuosia tbr-listalla ja ollut lainassakin useamman kerran. Nyt vihdoin deadlinen lähestyessä tuntui, että olisi aika tälle kirjalle. Onneksi luin! Tämä oli nimittäin huikean hyvä lukukokemus. 

Kirjan lukeminen meinasi aika ajoin ahdistaa, sillä niin vavisuttavan aidosti oli sairastuminen kirjoitettu. Niin kuin kirjan päähenkilö Alicekin mainitsee, olisipa sairastunut mieluummin syöpään kuin alzheimerintautiin. Niin paljon helpompaa olisi omaisille, sekä itsellekin. Tieto siitä, että tulet lähi vuosina tai jopa kuukausina unohtamaan miltä lapsesi näyttävät ja että sinulla ylipäätään on lapsia, on pelottava.

"Jos se ei johdu unen puutteesta, mitä arvelet?" hän kysyi äänellä, josta kirkkaus ja itseluottamus olivat nyt täysin kaikonneet. s.46


Kun Alice saa tietää diagnoosinsa, ei hän meinaa uskoa sitä. Alice tuntee itsensä vielä niin nuoreksi, miten hänellä siis voisi olla alzheimerintauti? Sehän on vanhusten tauti. Ja miten kerätä rohkeutta kertoa aviomiehelle ja lapsille, että hän Alice, on sairastunut tähän kammottavaan aivoja ja muistoja tuhoavaan tautiin. Ja miten kertoa lapsille, että heilläkin saattaa olla edessään sama tulevaisuus, jos tauti on periytynyt heille.

"Lydia, olen hyvin ylpeä sinusta."
"Kiitos."
"Jos minä satun unohtamaan, muista että minä rakastan sinua."
"Minäkin rakastan sinua, äiti."s.225

Voin vain kuvitella kuinka rankkaa luettavaa kirja on sellaiselle henkilölle, jonka läheinen tai tuttu on sairastunut alzheimeriin. Se oli jo rankkaa minullekkin, vaikka itselläni ei lähipiirissä ole tautia esiintynyt. Kirja oli paikka paikoin niin koskettava ja tuli niin iholle, että sai useamman kuin yhden kerran pyyhkiä kyyneleitä poskilta. Kirja voi olla myös lohdullista luettavaa ja itse ainakin tulevaisuudessa jos kohtaan alzheimerintautia sairastavan henkilön, katson häntä ihan uusin silmin.

Totisesti toivon ettei itse tarvitse tähän tautiin sairastua. Pelkästään jo se on kamalaa, ettet pysty enää työskentelmään, saati lähtemään itse ulos kun pelkäät eksyväsi. Mutta miettikää sitä, että sinun täytyy olla kotona neljän seinän sisällä ja et voi edes katsoa elokuvia tai lukea kirjoja sillä unohdat koko ajan mitä niissä tapahtui. Mitä tässä vaiheessa voi enää muuta tehdä kuin istua ja masentua?

Kirjan hahmoista Alice oli tottakai suosikkini, mutta hyvänä kakkosena tulee hänen nuorin tyttärensä Lydia. Alicen mies John taas jäi itselleni todella etäiseksi henkilöksi ja jopa hieman ärsyttäväksikin. Mielelläni olisin lukenut kirjaa pidemmällekkin, mutta olin kyllä tyytyväinen kirjan loppuun. Vaikka pieni pelko minussa asustikin, mitä lähemmäs kirjan loppua pääsin. Tämä täytyy ehdottomasti lukea joskus uudestaan! Ja suosittelen kirjaa lämpimästi muillekkin, jos alzheimerintauti yhtään kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisi, niin tämän kirjan jälkeen varmasti kiinnostaa!

"Minua ei enää pyydetä luennoimaan kielestä yliopistoihin ja psykologian konferensseihin ympäri maailmaa. Mutta tässä teidän edessänne minä olen tänään pitämässä toivottavasti elämäni vaikuttavinta puheenvuoroa. Ja minulla on alzheimerintauti. Kiitos." s.245



Arvosana: 
Teos: Edelleen Alice
Kirjailija: Lisa Genova
Sivuja: 284
Kustantaja: Wsoy
Mistä: Kirjastosta

Helmet lukuhaaste 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempää
Popsugar reading challenge: 11. A book about a difficult topic

MAALISKUU 2017


Maaliskuu hujahti taas vauhdilla ohi ja miusta on ihanaa kun päivät pitenevät (tosin kuka tästä ei nauti?). Aikaa lukemiselle ei ihan hirveästi jäänyt, sillä Netflix ja erityisesti How to get away with murder meinasi viedä kaiken vapaa-aikani. Ja jos et ole vielä katsonut kyseistä sarjaa niin suosittelen heti katsomaan ensimmäisen jakson, ihan älyttömän hyvä! Nyt kyllä elän tuskissani kun Netflixistä ei löydy vielä 2 kautta enempää. :D

Oon tuskaillut blogin kanssa ihan super paljon, kun ulkoasu ei meinaa miellyttää sekä oma läppäri on ihan jumikasa. Ei hirveesti tee mieli blogata kun kone ei tunnu hyvältä. Tulin just porukoille pariksi päiväksi ja lainaan parahillaan siskon MacBookkia ja johan kaikki luistaa paremmin! Paljon parempi fiilis kirjoittaa blogia, plus että blogi näyttää paljon paremmalta Safarilla kuin Chromella! Mistäs repisin rahat uuteen läppäriin, miks Applen koneet pitää olla niin hintavia :'DD nyyh.

Maaliskuussa sain myös vihdoin aikaiseksi tehtyä blogille oman instagram-tilin. Sen pääset tsekkaamaan painamalla TÄSTÄ tai tuolta blogin sivusta. :) Ei ole mitään päätä huimaavan hienoja otoksia ja kaikki kuvat otan puhelimen surkealla kameralla. :D Mutta sitten.. jospa mentäis siihen mitä tuli luettua viime kuussa.

Maaliskuun luetut:

1. Brian K. Vaughan - Saga #3
2. Brian K. Vaughan - Saga #4
3. Paul Kalanithi - Henkäys on ilmaa vain bloggaus tulossa?
4. Mari Manninen - Yhden lapsen kansa bloggaus tulossa?
5. Robert Kirkman - The Walking Dead - book eight
6. Jeffrey Brown - Darth Vader ja poika

Yhteensä:
6 kirjaa / 1114 sivua
4 sarjakuvaa
6 kirjastolainaa
1 tietokirja
1 englanniksi

Maaliskuu oli selkeästi hyvin sarjakuva painotteinen,  mutta niidenkin pariin on välillä kiva upota. Mielestäni Saga-sarja paranee jatkuvasti ja sytyn sille entistä enemmän! Walking Deadin osa oli taas hieman tylsähkö tällä kertaa.

Luin Tieto-Finlandian 2016 voittajan ja oli kyllä silmiä avaavaa luettavaa. Kiinan yhden lapsen politiikasta ei nimittäin ihan hirveästi ollut iselläni tietoa ennen kirjaan tarttumista! Paul Kalanithin teos taas kosketti tosi tarinallaan, mutta jäi silti ehkä hieman etäiseksi. Katsotaan saanko kirjoitettua näistä kummastakaan omaa tekstiä blogiin.




torstai 30. maaliskuuta 2017

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET


Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tunteunut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?



Vihdoin olen selvittänyt tieni loppuun asti näissä Potterien uusintaluvuissa. Monta kertaa uudelleenluku on tyssännyt osiin 4-6. Ja tosiaan tämän viimeisen osan olen lukenut vain kerran aiemmin! Paljon oli siis sellaista mitä en muistanut, sillä muistin lähinnä vain tapahtumat mitkä ovat elokuvissakin mukana. Sain Kuoleman varjelukset luettua helmikuun ystävänpäivä maratonissa. joo tiedetään postaustahti on hyvin jäljessä.

Kirjaa lukiessa oli todella haikea fiilis ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän se haikeus kasvoi. Tähän väliin pitäisi varmaan varoittaa ettei kannata lukea loppuun, jos haluat välttyä spoilereilta. spoiler alert! Pelkästään jo kirjan aloittaminen oli pelottavaa, sillä tiesin ensimmäisten 70 sivun sisältävän kohtauksen jota lukiessa olen itkenyt varmaan ämpärillisen. Tällä kertaa säästyin kohdasta kyynelittä, mutta tuskaisaa luettavaa se silti oli. Muistan joskus jonkun maininneen, että tämä viimeinen osa Pottereista on kuin Game of Thrones. Porukkaa nimittäin lahdataan sellaista tahtia sekä rakkaitakin henkilöitä kuolee. Olen enemmän kuin samaa mieltä!

Jotenkin viimeistä osaa ajatellessa tulee mieleen vain, että kirja olisi pelkkää metsässä piileskelyä. Oikeastihan näin ei ollut! Ja olinkin osittain helpottunut siitä, kuinka hyvä tämä kirja olikaan! Toki en ehkä ikinä pääse yli Hedwigin ja Dobbyn kohtaloista, mutta niiden kanssa on pitänyt vain oppia elämään. Ja pakko tähän väliin mainita, en muistanut kuinka ihana Oljo on tässä osassa, ihan sydän suli

Harry sai Dumbledorelta tehtävän Puoliverisessä prinssissä; hänen pitää tuhota kaikki olemassa olevat hirnyrkit! Kirja on oletettavastikin kaikista synkin tähänastisista, sillä Tylypahkan tuttu ja turvallinen ilmapiiri on poissaan. Nyt vaelletaankin ympäri Englantia pohtien mitä ja missä hirnyrkit ovat Voldemortin ollessa joka askeleella lähempänä ja lähempänä. Dumbledore ei ole enään suojaamassa Harrya ja Harry pohtii tunsiko hän Dumbledorea ollenkaan. Miksei Dumbledore jättänyt selkeitä ohjeita ja neuvoja miten tulee toimia? Entä mitä on Kuoleman varjelukset?

Viisasten kivestä alkaen Rowling on punonut monikerroksista juonta, jonka edetessä on syntynyt paljon kysymyksiä. Vihdoin kaikkiin lukemattomiin kysymyksiin saadaan vastaukset ja voidaan haikein mielin laittaa kirjan kannet kiinni. Olen tyytyväinen kirjan loppuun, mutta silti en ikinä pistäisi pahakseni jos Rowling päättäisi kirjoittaa sarjalle jatkoa. Ja kaipaan nimenomaan sitä kirjoitettua jatkoa, en näytelmän käsikirjoitusta. :D

Potter kiintiö on hetkellisesti täynnä ja keskityn hyvillä mielin muihin kirjoihin nyt. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän viimeistään syksyllä kaipaavani Pottereiden turvalliseen syleilyyn ja silloin niihin taas luultavasti tartunkin! Mulla on edelleen lukematta kuvitetut painokset ja syksyllä ilmestyy jo Azkabanin kuvitettu versio! Joten niiden kimppuun sitten seuraavaksi.

Arvosana: 
Teos: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Kirjailija: J.K. Rowling
Sivuja: 828
Kustantaja: Tammi
Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #7
Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja
Popsugar reading challenge: 18. A book you've read before that never fails to make you smile

perjantai 17. maaliskuuta 2017

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI


Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkien järisyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja! Miksihän?



Tämä oli kolmas kerta kun luin Puoliverisen prinssin, edellisestä lukukerrasta ei taida olla kuin kaksi vuotta, joten suhteellisen tuoreessa muistissa oli kaikki tapahtumat. Kuudes osa Harry Potter-sarjasta muuttaa ilmapiiriä entistäkin synkemmäksi, lukuunottamatta iloisia ja valoisia pilkahduksia kirjan sivuilla. Harry on edelliseen osaan nähden kasvanut huimasti, vaikka ajoittain hänen jääräpäisyytensä ärsyttää tässäkin. Tajusin juuri, että Harryn jääräpäisyys taitaa olla osa hänen luonnettaan, ei vain pelkkä murrosiän aiheuttama asia. Hah. 

Vihdoin Harryn puheita uskotaan Voldemortin paluusta! Se helpottaa kirjan lukemista jollakin tavalla, sillä edellisessä osassa muiden uskomattomuus ärsytti ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Siriuksen loistaminen poissaolollaan vihloo tämän lukijan sydäntä aina, mutta onneksi kirjassa on niitä iloisiakin asioita. Pidän esimerkiksi tämän kirjan ihmissuhteista ja niistä rakkaushuolista! Naureskelin ääneen kun Harryn "rinnassa uinuvasta olennosta" puhuttiin, kun viitattiin ihastuksesta Ginnyyn. 

Kirjassa päästään tutustumaan paremmin Voldemortiin, Dumbledoren järjestämillä yksityistunneilla. Lukijalle selviää, ettei Voldermot ole aivan mustavalkoisen paha, vaikka paha onkin. Harryn kuudentena vuotena päästään myös ensimmäistä kertaa nauttimaan taikajuomatunneista, sillä opettajana on eläkepäiviltään takaisin tullut Kuhnusarvio. Kalkaros on siis vihdoin saanut itselleen tavoittelemansa pimeyden voimilta suojautumisen opettajan pestin.

Ihan sydäntä raastaa kuinka kovasti säälin Dracoa tässä osassa. En edes ennen ole tuntenut näin tätä lukiessani, joten en tiedä mikä on muuttunut. Jotenkin pidän muutenkin Dracosta nykyään paljon enemmän, kuin aiemmin!

Puoliverisen prinssin lukemisen jälkeen tulee aina haikea olo, sillä tajuaa, että vain viimeinen osa enää jäljellä ja sitten sarja on taas ohi. Haikeaa oloa lisää entisestään tämän kirjan lopun tapahtumat, joita lukiessa kyyneleet valuvat poskille. Ja tähän väliin: EN VOI VIELÄKÄÄN KÄSITTÄÄ MIKSI DUMBLEDOREN HAUTAJAISIA EI OLE ELOKUVASSA!!!! 

Lopuksi kerron vielä hauskan muiston, tai ainakin omasta mielestäni hauskan. :D Muistan kun joskus 11-12 vuotiaana, ennen kun olin lukenut edes yhtäkään Potteria, tartuin kaupassa tähän osaan ja luin takakannen. Selvennetään, että tiesin Pottereista ehkä kolmen ensimmäisen elokuvan verran tässä vaiheessa. Takakannen paljastus siitä, että Dumbledore alkaa pitämään Harrylle yksityistunteja sai mielikuvitukseni juoksemaan. Muistan selvästi vieläkin kun luulin, että Dumbledore alkaa valmistella/tekemään Harrysta uutta rehtoria :'DDD ja siksi yksityistunnit. Oivoi kuinka väärässä olinkaan.

Vihdoin viimeinen rästipostaus vuodelta 2016 on taputeltu näin yöllä silmät ristissä. Tuli vain tunne, että nyt on pakko saada tämä alta pois, jotta voisin vihdoin keskittyä meneillä olevaan vuoteen! Joten kiitos ja anteeksi väsyneestä, ei mitään päätä eikä häntää sisältävästä tekstistä. :D

Arvosana: 
Teos: Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Kirjailija: J.K. Rowling
Sivuja: 698
Kustantaja: Tammi
Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #6
Mistä: Omasta hyllystä / ostettu antikvariaatista

tiistai 14. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN LEFFAT


HOTEL TRANSYLVANIA 2 (2015)
❥ Hotel Transylvania 2 on jatkoa ensimmäiselle osalle ja tässä osassa Draculasta on tullut pappa. Tutut kuviot jatkuvat edellisestä osasta kun Dracula pyörittää edelleen hotellia hirviöille ja monstereille. Toinen osa vain keskittyy eniten siihen, kun Dracula koittaa selvittää onko hänen lapsenlapsensa vampyyri vai ihminen.

Pidin ensimmäisestä osasta paljon. Se oli hauskan erilainen animaatio ja vitsitkin jaksoivat naurattaa. Mielestäni toinen osa ei tuonut mukanaan mitään uutta, mutta oli silti katsottava. Voisin kyllä katsoa uudelleenkin! Ei vain päässyt ensimmäisen osan tasolle. 

Ääninäyttelijöinä mm. Adam Sandler, Andy Samberg ja Selena Gomez 6/10 

X-Men: Days of Future Past (2014)
Wolverine lähetetään ajassa taaksepäin muuttamaan historiaa ja pelastamaan mutanttien tulevaisuus. Tulevaisuuden muuttaminen ei kuitenkaan osoitu helpoksi, eihän se ikinä?

En ikinä ajatellut tykkääväni X-Men leffoista, mutta jotenkin poikaystäväni sai houkuteltua minut katsomaan nämäkin. Ja yllättävää, että tykästyinkin ihan todella paljon. Leffaan on otettu lemppari näyttelijöitäni ja juonikin etenee miellyttävästi!

Pääosissa mm. Hugh Jackman, James McAvoy ja Jennifer Lawrence 8/10 

The Holiday (2006)
Kahdella naisella on miesongelmia ja mikään ei kuulostaisi paremmalta kuin arjesta eroon pääseminen. Amanda ja Iris tapaavat sattumalta netissä kun Amanda hakee jouluksi lomapaikkaa Englantiin. Naiset päättävät vaihtaa kahdeksi viikoksi mannerta ja asua toistensa kodeissa ja jo heti seuraavana päivänä matka voi alkaa. 

Tässä on yksi suosikki elokuvani. Kunnon hömppää. En edes tiedä monta kertaa oon tän nähnyt, mutta joka kerta nauran ja itken tätä katsoessa. :D Elokuva on vain mielestäni nappisuoritus. Ihanaihanaihana! Ja kuolaan joka kerta leffassa Jude Lawta.. ja haaveilen omasta pienestä talosta Englannissa. Sekä Arthur pappa on ihana!

Pääosissa mm. Cameron Diaz, Kate Winslet ja Jude Law. 9/10 
Mission: Impossible (1996) suom. Vaarallinen tehtävä
Oh God, muistin että nää Mission Impossiblet on hyviä. :D Oon nähnyt 4 ensimmäistä elokuvaa ja ajattelin ottaa uusintakierroksen ja katsoa lopuksi viidennen elokuvan, jota en ole nähnyt. Tää eka oli aikamoista kuraa, mutta annoin anteeksi ottaen huomioon milloin leffa on tehty. Aloitin toista leffaa ja jätin kesken, ei vaan pystynyt.. ehkä kerään motivaatiota vielä myöhemmin uusiksi. Muistaakseni kolmonen ja nelonen on jo ihan hyviä! Tai neljäs ainakin on hyvä, koska Samuli Edelmann :D.

Jos jollekkin on epäselvää mikä leffan juoni on, niin lyhyesti pähkinänkuoressa: Ethan Hunt -niminen agentti yrittää puhdistaa maineensa, sillä hänen oma järjestönsä epäilee häntä vakoojaksi. Hunt yrittää suorittaa mahdottomalta vaikuttavan tehtävän ja paljastaa oikean vakoojan. 

Pääosissa mm. Tom Cruise, Jon Voight ja Emmanuelle Béart. 5/10 

La La Land (2016)
Kuukauden ainut leffa jonka kävin katsomassa elokuvissa. En ollut perillä elokuvan juonesta etukäteen. Ainut mitä leffasta etukäteen tiesin: Voitti Oscareita, päänäyttelijät, musikaali ja kaikki hehkuttavat kuinka loistava leffa kyseessä. 

Ensimmäinen musikaali joka mieleeni tulee kun kuulen sanan musikaali, on Mamma Mia!. Odotin siis tältäkin jotain tajunnan räjäyttävää hyvän mielen tuovaa kuvaa. Well.. En saanut sitä mitä odotin. Puolet leffasta odotin, että milloin tässä alkaa tapahtumaan jotain mielenkiintoista. Leffa siis oli mielestäni hieman tylsä. Tai ehkä olen vain itse typerä, enkä tajua hyvän elokuvan päälle. Myönnetään, että Emma Stonen näyttely oli hyvää ja ansaitusti sai Oscarin siitä. Rayan Goslingille lämpesin hitaasti leffan aikana, mutta lämpesin kuitenkin. Ja elokuvan loppu.. Ei niin tavanomainen, mutta tämä katsoja olisi toivonut sitä tavanomaisempaa ja parempaa mieltä jättävää loppua! Voisin katsoa elokuvan uudestaan, mutta en heti. Ehkä vuoden päästä, kun olen osan tylsyydestä unohtanut. Muutamasta biisistäkin tykkäsin leffassa, mutta vain muutamasta.

Pääosissa mm. Emma Stone ja Rayan Gosling. 7/10 

Uudet elokuvat: 3
Uusintoja: 2
2017 katsotut elokuvat 12/75

kuvat imdb